Sari Puusaari

Olen aloittanut agilityn ensimmäisten suomalaisten joukossa vuonna 1987 pitkäkarvaisen collien, Nicon, kanssa. Kipinä lajiin syttyi heti sekä koiralla että ohjaajalla. Muiden elämän kuvioiden ja ulkomailla asumisen takia agility jäi kuitenkin tauolle useiksi vuosiksi. Vuonna -96-97 kilpailin huvin vuoksi muutaman kilpailun suursnautserilla, joka tuli minulle 1,5 vuotiaana ongelmakoirana. Varsinaisen harrastamisen aloitin uudelleen vuonna 2002 kun perheeseen tuli ensimmäinen parson, Tuikku. Otin sen nimenomaan agilitykoiraksi, vaikkei parsonia tuolloin erityisesti pidetty minään agilitykoirana.

Medi- kokoisen Tuikun kanssa ehdittiin kiertää kisoja ympäri Suomen ja se osallistui SM- kilpailuihin yhteensä 8 kertaa, maajoukkuekarsintoihin 7 kertaa ja pääsi 10 vuotiaana jopa EO- joukkueeseen. SM- kilpailuista sen parhaat sijoitukset olivat joukkuekulta ja yksilökilpailuissa sijat 3., 6., 10. ja 11. Avoimista SM- kilpailuista saimme kerran hopeaa.

Parsoneita on perheeseemme kertynyt vuosien varrella lisää ja tällä hetkellä niitä asustelee kotonamme peräti viisi. Agilitystä eläkkeelle jääneen Tuikun lisäksi kotoamme löytyvät omat kisakoirani Chili (kohta 8v.) ja Flow (pian 3v.). Mieheni Timo kilpailee myös kahden parsonin kanssa, eli hänen kisakoiransa ovat Fly (6v.) ja Free (3v.). Fly, Chili ja Flow kilpailevat 3- luokassa ja ovat päässeet mukaan SM- kisoihin ja maajoukkuekarsintoihin, Free kilpailee tällä hetkellä 2- luokassa. Kaikki koiramme kisaavat mineissä.

Kilpailemisen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut kouluttamisesta ja olen toiminut agilitykouluttajana vuodesta 2003 asti. Omat agilityn ohjaamiseen liittyvät opit pohjautuvat hyvin pitkälti One Mind Dogsin perusteisiin ja oppia on haettu vuodesta 2005 asti lähinnä Janita Leinoselta ja Jaakko Suoknuutilta. Agilityyn liittyvän koulutuksen lisäksi olen hyvin kiinnostunut eläinten kouluttamisesta ja oppimisesta muutenkin ja olen käynyt Trainer’s Choicen Operantin ehdollistamisen kaikki Suomessa järjestetyt kurssit (tutummin ”kanakurssit”).

Koiran opettaminen ”tarjoamisen” kautta koiran ehdoilla on oman kokemukseni kautta ehdottomasti nopein ja tehokkain tapa opettaa koiralle asioita. Käytän sitä agilityssäkin hyvin paljon, vaikka muutkin menetelmät ovat jossain määrin mukana.

Oman kilpailu- ja kouluttajaurani aikana olen kokenut haasteita erityisesti lähtöön jäämisen ja kontaktien suorittamisen osalta (kukapa ei olisi…) Koska olen perusluonteeltani ”ongelmien ratkoja”, olen joutunut ja saanut pureutua näihin asioihin aika syvällisesti ja ainakin kuvittelen ymmärtäväni minkä asioiden summasta nuo haasteet muodostuvat. Niinpä kontaktien opettamisesta on haasteiden kautta tullut eräänlainen ”lempilapseni”. Saankin nykyään viikoittain yhteydenottoja kontaktien opettamiseen liittyen!

Koulutettavilleni haluan antaa hyvät perusteet agilityyn; haluan vahvistaa koiran omaa ja itsenäistä esteosaamista sekä opettaa ohjaajalle sellaisia ohjaustekniikoita, jotka ovat koirille helppoja ymmärtää. Tavoitteena on myös se, että ohjaajien ratojen lukutaito ja erilaisten ohjausvaihtoehtojen ymmärtäminen kehittyvät koko ajan. Lyhyesti sanottuna tavoitteena ovat siis sekä koiran että ohjaajan taitojen kehittäminen ja koirakon yhteistyön parantaminen.

Agilityä voi harrastaa kaikilla tasoilla ja pääasia on se, että sekä koiralla että ohjaajalla on kivaa! Kaikista ei voi eikä tarvitse tulla mestareita, mutta uuden oppiminen on aina kivaa ja mielestäni juuri se on jokaisen lajin suola! Opettele koirasi kanssa uusia asioita, se vahvistaa suhdettanne 🙂