Henna Lappi

henna1

Heippa! Olen Henna ja harrastan agilityä sekä valjakkourheilua. Laumaani kuuluu 3-vuotias kooikerhondje Eka sekä tänä kesänä syntynyt vetokoiran alku, lyhytkarvainen saksanseisoja Ykä. Tällä hetkellä työskentelen eläintenhoitajana maatalousalalla, missä eläinten luontaisen käyttäytymisen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää, joskin koiriin työssä törmää lähinnä paimentamiseen liittyen.

Aloitin agilityharrastuksen 13-vuotiaana perheeni havannankoira Ransun kanssa. Ransun aikana suoritin myös työharjoittelua koiraurheiluyrityksessä. Niihin aikoihin agilityhalli olikin kuin toinen kotini. Seurailin paljon muiden treenejä ja näin monia erilaisia ja eritasoisia koirakoita. Pääsin myös ohjaamaan ensimmäisiä agilitytuntejani. Treenihallilla notkuminen tuotti paljon tilaisuuksia oppia lisää, pääsin ilokseni treenaamaan ja kilpailemaan yli kymmenen lainakoiran kanssa. Käytännössä sain harrastaa kaikkien kokoluokkien koirilla, mikä auttoi ymmärtämään erilaisten koirien ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Seuramme synnyttyä löysin itseni sen ensimmäisestä hallituksesta nuorisotoimikunnan vastaavana, ja aloin kasaamaan ja ohjaamaan lastentunteja muiden nuorisojäsenten kanssa. Lisäksi sijaistin agilityryhmien kouluttajia ja järjestin epävirallisia agilitykisoja.

17-vuotiaana hankin oman koiran, kooikerhondje Ekan jonka kanssa haaveilin pääseväni valmentautumaan tavoitteellisesti. Nykyään elän muutaman vuoden takaisia haaveitani, kilpailemme Ekan kanssa medi3- luokassa ja valmentaudumme Niina-Liina Linnan opissa. Kaudella 2014-2015 osallistuin Kuntoremontti – fysiikkavalmennukseen, jossa tehtiin fysiikkaharjoitteita ja treenattiin juuri agilityurheilijan näkökulmasta. Sen jälkeen olen ollut hyvin kiinnostunut myös ohjaajan agilityharjoittelusta. 2015-2016 valmentauduimme Ekan kanssa viikkotreenien lisäksi Niinu Agility Sportin kokonaisvaltaisessa valmennusryhmässä. Vuonna 2014 kuvioihin liittyi nykyinen toinen lajini, valjakkourheilu. Se on avannut silmiä niin koiran kuin ohjaajan fyysiseen harjoitteluun liittyvissä asioissa, joita olen soveltanut myös agilityyn.

Hyvässä koulutuksessa olen itse kokenut kouluttajan ymmärtävän koirani toimintaa sekä löytävän meidän vahvuudet ohjaajasta, koirasta sekä koirakosta. Tapani kouluttaa koen positiiviseksi ja tsemppaavaksi, ja ongelmakohdissa pyrin pohtimaan eri ratkaisuvaihtoehtoja. Painotan myös jonkin verran mielikuvaharjoittelulla ja tuntemuksien tunnistamisella tapahtuvaa oppimista. Toisaalta myös sanon, jos en oikeasti tiedä, mistä jokin asia johtuu. Jokaisella koulutettavalla on myös oma vastuunsa treenin onnistumisessa, sillä kukaan kouluttaja ei yleensä ole kaikkitietävä taikuri. 🙂 Agility on siitä ihana laji, että aina löytyy jotain parannettavaa ja uutta opeteltavaa, vaihtoehtoja ohjaamiseen löytyy riippuen koiran ja ohjaajan ominaisuuksista ja oivalluksia syntyy joskus mitä ihmeellisimmissä tilanteissa! Parasta agilityssä on kokea ja tuottaa valaistumisen tunteita, kun huomaa oppineensa jälleen lisää.

henna2